Sanataide

Lemmi Henrikin sanataidetyö

Sanataideteokset: Sinusta, isäni | Onnesta

Sanataidepäiväkirja: Metafiktiivinen kuppi kahvia

 
metafiktiivinen kuppi kahvia Lemmi Henrik sanataide.jpg
 
 

Joskus … raamit rikkoutuvat ja syntyy vain kieltä - sanataidetta, jota ei voi enää luokitella.

 
 
inhimillinen muotiblogi mies ja peili lemmi henrik ihminen.JPG
 

Tämä sanataiteilija toimestaan palaamassa

kera työkalustonsa ja lounaan

 
 

Sanataide on kielenkäyttöä

Kieli luo pohjan itseilmaisulle

 

Sanataide yleisesti mietittynä kattaa kokonaisuudessaan yksilöllisen kielellisen ilmaisun. Oli se sitten tavanomaista proosaa, runomuotoa, näytelmäkirjoitusta, painettua tekstiä, äänitystä, sanallis-kuvallista ilmaisua tai vaikka päiväkirjaa - voidaan yleistetysti miettiä kielellisen ilmaisun olevan sanataidetta.

Minulle sanataide on kuitenkin sitä hetkeä, kun sanojen kirjailija on läsnä kielelle ja hänellä on vain tarve luoda muoto jollekkin, josta on vain aavistus. Se voi ilmetä runoutena, joskus proosana, joskus intiiminä ilmaisuna kuten päiväkirja - ja joskus esseenä, pohdintana, haluna järjestää ajatuksiaan johonkin jo määriteltyyn. Joskus nämä kaikki raamit rikkoutuvat ja syntyy vain kieltä - sanataidetta, jota ei voi enää luokitella.

 
 

Koen antoisana antaa luovuudelle vapauden tulla esitetyksi muodossaan, jossa se parhaiten kuvaa sitä (merkitystä, hetkeä, kokemusta), mitä ikinä tarvitseekaan tuoda ilmaistuksi. Syntyy proosarunoutta, sitten proosaa, joka on lähellä runoutta ja vaikkapa esseitä, jotka asettuvat kiinnittymään johonkin vielä hahmottomaan - ennemmin kuin aukottomaan ajatteluun. Mitä ikinä kielellä voikaan ilmaista... Mitä ikinä kielellä tarvitseekaan ilmaista...

 
 
 

Metafiktiivinen kuppi kahvia -sanataidepäiväkirja

Usein satunnaisilta tuntuvat nyanssit kertovat kirjoittajasta enemmän kuin itse suuret ajatuskehät. Ihmismieli paljastuu tuollaisista huomioista paremmin ja aidompana - tai vähintään yhtä selkeästi kuin pidemmästäkin ajatusketjusta. Monesti sitä yrittää sanoillaan todistaa jotain, mutta loppujen lopuksi se, mitä kirjailijoilta ja yleisestikin ihmisestä etsitään, ei ole mitään todistuksia tai suuria vahvoja väitteitä - vaan nimenomaan inhimillisyyttä, yksilöllisyyttä. Tunteet saavat ihmisen lähestyttäväksi ja ymmäretyksi. Valinnat huomioissa ja ilmaisuissa näyttävät ihmisen alastomana ja, jos niille antaa tilaa, voi syväluodata ihmistä itseään väitteiden ja sovinnaisuuksien takaa. Sitä minä etsin, vaikka se herkkyys ja hienovaraisuus voikin olla kuitenkin mahdoton täysin saavuttaa.

 
 
Tunnustus Leonard Cohenille (sanataidepäiväkirjassa)…

Tunnustus Leonard Cohenille (sanataidepäiväkirjassa)…

 
 
 
 

“Sanataidekuvataidetta”… täydessä graafisessa koossa voi koko teoksen kokea ja lukea L-kirjaimen muotoon asetettuna.

Sinusta, isäni
-sanataideteos

Sinusta, isäni -sanataideteos on näyttämässä surutyöprosessin isäni itsemurhan jälkeen. Se on eheytymistä kaikesta siitä vaikenemisesta, jota tunteita kieltämällä ja itseilmaisua rajoittamalla jo lapsuudessa ylleni asetettiin. Sitä minä yritin kirjoittamalla työstää. Mukana on myös vielä aavistus henkisen pahoinvoinnin haamua menneestä piinaamassa. Hetket, jolloin teosta kirjoitin, oikeastaan veivät minut viimein tälle tielle, jossa on hyvä olla, jossa uskaltaa näyttää itsensä - oli se sitten kielellisesti, tunteiden kautta tai sosiaalisesti - yleisesti luottaen, että saa olla sitä, mitä on aina ollutkin, mikä on hauras yksilö, inhmillinen ja epätäydellinen. Näitä olen sanataiteen keinoin työstänyt. Teos on pääasiassa proosamuotoa, joka ajoittain rikkoutuu häilähtävämmäksi kieleksi - muistojen ja hetkien ja hetken tunteiden mukaisesti.

 
 
 

Onnesta -sanataideteos

Onnesta -sanataideteoksessa tavoittelen kieltä aiempaa hauraampana - ehkäpä yrittäen tavoittaa kielen ihmisen sisällä - ei niinkään konventioiden ja sovittujen sääntöjen kautta. Sanat löytävät tiensä proosarunonomaisiin hetken ja koetun ilmaisuihin - välittömästi ajattelun ja ilmaisun kautta. Täydelliset lauseet eivät saisi ilmaistua sitä kokonaisuutta, jota hetket ja mielenliikkeet luovat. Sanataide tarkoitti minulle tuohon ajankohtaan juurikin keinoa siirtää ajattelu suoraan sanoiksi - tässä tapauksessa teoksen sivuille.

 

Onnesta-sanataideteoksen sanataidegrafiikkaa…

 
 
 
 
 

Sanataide tavoittelee hetkeä…

Sanataide välittää kokemusta

Sittemmin uudemmissa teoksissa olen alkanut etsimään vieläkin välittömämpää välimatkaa hetken ja kirjoittamisen välillä, mikä tietysti luo kielestä osin kompleksimpaa ja hatarampaakin - tai ainakin on syytä sallia kielen olevan vain yritys tavoittaa sitä, mitä on, ja että se ei koskaan sitä täysin saavuta, vaan esiin jää nimenomaan sanat, kieli: sanataide: itseilmaisu - väistämättäkin erillisiksi välimatkan päähän yksilöstä - ja hänen omista (ilmaisun)tarpeestaan.

 
 
 
 

Lisäksi: Mies ja peili -projekti

Kyseinen blogi tavoittelee kevyempää itseilmaisua ja yrittää löytää balanssin tunteiden ja materiaalisemman kontekstin esittelylle. Laajemmassa määreessä tätäkin voi miettiä sanataiteena. Yritänhän minä siinä kuitenkin löytää jotain itsestäni ja joka tapauksessa kirjoittaessa ymmärtää itseäni ja etsiä itseäni tässä tapauksessa vähän kepeämmällä ilmeellä. Mutta eihän sanataiteen välttämättä tarvitse olla vakavaa - ja voihan se olla vähän vähemmän pinnan alle pyrkivääkin.

 
Lemmi-Henrik-kirjailija-kirjallisuus-sanataide-kokemus-kieli-itseilmaisu.jpg