Valmennuksesta ja vaatetuksesta

Valmentaja asussaan

Kirjailija-valmentaja lilassa Gantissaan ja muussa sen sellaisessa - ylväänä

Minun täytyi. Minun täytyi ottaa kuva tästä kun sainkin lilan Gantin pikeen käyttöön. Minun täytyi ottaa kuva tästä, miltä sitä näyttää vitosdivarin pelissä vaihtopenkin vieressä ohjeita huutamassa. Gantin pikeen lila kaulus koreistamassa hilittyä luukkia. Jostain syystä sitä oli erityisen tyytyväinen siitä, miltä sitä näytti ollessaan lähdössä elintärkeään peliin valmentamaan ei-enää-ihan-niin-junnuja junnuja. Ja elintärkeä siis tarkoittaa vitosdivarin kärkikamppailua. Mikä ei ehkä elintärkeä ole peruspiirteiltään, kun se ei ole elämälle erityisen ehdottoman tärkeä, mutta se oli tärkeää. Ja voitettiin se. Ja sitä on mukava olla ylväänä ja komeana siellä johtamassa joukkiota, resuamassa pätevälle tuoamarille, kun tulkitsee tilanteen eri tavoin kuin itse tulkitsi. Hieman sitä mietitytti, että voiko tulla kuittia - värikkäästä kauluksesta, mutta kaipa sitä saa vähän vähemmän maskuliinista väriäkin yllään pitää. Jos tuollaisella höpötyksellä on sinällään mitään virkaa, mutta sitä eksyy kuitenkin miettimään valmennusasuaan. Karismaa, hillittyä voimaa ja vahvuutta. Sitä sen pitäisi välittää ympäristölle. Kumaran ryhtinikin olen saanut suoremmaksi kovalla työllä, senkin tulisi luoda vakautta, uskottavuutta. No olkoon. Sitä yrittää parhaansa ja sitä yrittää parhaansa. Ja sitä ohjaa junnut voittoon ja on ylpeä saavutuksistaan. Ja sitä on jo kiintynyt Gantin lilaan pikeehen.

tunnelmoi
Lemmi
2019 6.8.

(Ai niin joo: yllä Rileyn neule, These Glory Daysin housut, eccon kengät ja niin edelleen.)

 
 

Seuraa blogia: Blogit.fi | Bloglovin’ | theblogjungle

Tsekkaa teokseni: Sinusta, isäni | Onnesta