Vaateostoksista, Sandin vaaleanpunaisesta kauluspaidasta - ja kuinka löytää hyvää halvalla

Se Sandin vaaleanpunainen yksilö sekä uudet Selectedin pikkutakki ja Fireflyn tennarit

Uudet tulokkaat: Seidenstickerin lyhythihainen kauluspaita ja Stockmannin omaa merkkiä oleva kraka sekä Lyle & Scottin tossut…

Heräsin kello 6.47 neljän tunnin unien jälkeen. Ensimmäisessä vaatekaupassa olin tasan kello yhdeksän samaisella hetkellä, kun ovet avattiin. Kahdeksan tuntia, seitsemän vaatekaupaa, yhtä subwayn päivän subia ja neljää pikkutakkia, viittä kauluspaitaa, yhtä pikeepaitaa ja viisiä kenkiä myöhemmin palasin kotiini. Ja heti kohta ihan samantien syömättäkään välissä aloin asettelemaan niitä järjestykseen tämän postauksen kuvia varten - ja samalla tohinalla vapauttamaan tilaa vaatekaappeihini. Ja päätin vielä vihdoin ja viimein viedä Reccin keräyslaatikkoon tarpeettomista vaatteista täyttyneet pussukat ja näiden uusien ostosten vuoksi syntyneet (omasta näkökulmastani) ylijäämävaatekappaleet, jotka joutuivat luopumaan paikastaan rekeillä kuluttamassa kaappi/tankotilaa. Kahden ison jätesäkin kanssa minä sitten ensin kannellen niitä ristikkäin kuin kahta joulupukin säkkiä selässäni astelin kaupunkipyöräparkkiin ja kohta taiteilin parisen kilsaa katuja pitkin pidellen toisella kädellä säkkejä kaupunkipyörän mininmalistisen (siltä se tuntui) korin päällä. Uhh. Ja nyt on kello 20.01, ja minä kirjoitan blogia tästä ja mietin, että ehdinkö minä vielä kauppaan. Ja on vielä harvinaisen kulahtanut olokin tässä. Ja kuvatkin vielä muokkaamatta siisteiksi ja sanat vielä tuottamatta. No enpä minä valita, minä oikeastaan olen nauttinut tästä kaikesta. Kuvissa olevista vaatteista (Ventiä, Sandia, Gantia, M&S:ää, Selectediä, Zaraa, Seidenstickeriä, Tommy Hilfigeriä sekä Fireflyn, Catmandon, Lyle & Scottin kenkiä, tässä fiilistellessä prassaillen )... no, voitte arvailla paljonko tuli maksamaan. Sillä ei tietysti sinällään ole merkitystä, kunhan niistä saa iloa, tyydytystä ja hyvää oloa (jos varaa on ja maailma kulutusta kestää...). Mutta, jos saa sanoa, niin en maksanut itseäni kipeäksi. Joku fiksu saattaa hiffata, missä alkoi tänä kyseisenä päivänä alennusmyynnit, ja voi sitten ynnäillä yhteen (jos nyt sattuu jaksaan vaivaantuun). No siinä niitä on.

Niin ja minä tosiaan eksyin ostamaan Sandin vaaleanpunaisen kauluspaidan, ja minä olen varma, että joudun sen kanssa käymään sisäistä painia, että sopiiko miehen pukeutua vaaleanpunaiseen. Melkosen siistiltä se näytti päälläni, ja enhän sitä muuten olisi ostanutkaan, ja loppujen lopuksi, koska se näyttää siistiltä, sen on syytä tulla päällä pidetyksi. Mutta sitten sitä alkaa jokin maskuliininen herkkyys ja miehinen epämukavuusalue aktivoitumaan ja samalla sitä miettii, että kuka minut tästä tulee tuomitsemaan. Mutta se on nyt tuossa rekillä roikkumassa ja odottamassa ja sitten, kun on tarpeeksi rohkea olo, minä sen asettelen päälleeni sovittaen sen hienoon asuyhdistelmään. Ja näytän silloin melkoisen komealta – taas...

Onnellisia tasarahapäiviä
kera pilkkeen silmäkulmassa:

Lemmi

Originellit hintalappuset. Todellisuudessa 5€ per kipale köyhtyi pankkitili.

 
 

Seuraa blogia: Blogit.fi | Bloglovin’ | theblogjungle

Tsekkaa teokseni: Sinusta, isäni | Onnesta


P.s.

Kauppareissulta tulleena… vetisenä, hikisenä mutta tyytyväisenä

Kengät: Bianco, housut: These Glory Days, Sandin kauluspaita, Selectedin pikkutakki