ToS:ista, ToS:ista, lisää ToS:ista ja kuinka korvata korvaamaton

Zaran pikkutakki, Stockmannin omaa merkkiä oleva kauluspaita, These Glory Daysin housut, se ToS:in nahkavyö, Zalandon postipaketti, avaimet ja läppärilaukku

Petaamaton sänky sekä eräs Metafiktiivista kahvikuppiani kirjoittava kirjailija omassa kirjailuasussaan

Hmmm... Vyöt, kellot, kengät... Kävelin katua käytyäni kirjoittamassa metafiktiivistä kahvikuppiani kahvila Sävyssä ja mietin, että samaan draiviin voisi kirjoittaa postauksen tännekkin. Mietiskelin projektiani opetella pukeutumaan ilman vyötä, kun kerran ToS:in vyö on ollut jonkinlainen pakkomielle tai kenties välttämättömyys pukeutumisissani. Ja se johtuu paljolti siitä, ettei minulla ole muuta kunnollista vyötä. Kuvassakin näkyvät These Glory Daysin housut tosin näyttävät ajoittain ihan kelvolliselta ilmankin (sopivan paidan kanssa), mutta jotenkin sitä eksyy kuitenkin tuon vyön komistuksen kietomaan vyötärölleen koreileen. Mutta minulla on kriisi. Minulla on useampikin kriisi – aika ajoin iskevä – mutta juuri nyt kriisi on: mitä sitten, kun tuo ToS:ni pettää ja jättää minut muistelemaan kaihoisana ja kaipaavana. Olen yrittänyt hankkia jotain sopivaa korviketta, että voisin sitä vaikka säästeliäämmin käyttää, mutta sekään ei oikein onnistu. Tietysti, jos olisi heittää se reilu hunttinen, niin hankkisin uuden ToS:in vanhan ToS:in rinnalle, mutta sitä en ole vielä raskinut tehdä. Luultavasti sellaisen nappaan sitten, kun vanha pettää, mutta nyt olen yrittänyt löytää edullista korviketta. Kiomin ruskea nahkavyö oli uusin yritys, mutta se palatuu myyjälle. Se oli ihan kelvollisen näköinen, mutta kun siinä solki ei ole kunnon solki eikä näyttänyt riittävän hyvältä. Ja kenties se suurin syy miksi se lähtee paluupostissa takaisin on se, että tilasin sen vääränkokoisena, mutta jos se olisi tyydyttävä niin tilaisin toisen oikeankokoisena, mutta kun se ei vain ole. Ja jokin kyynelehtivä hymiö tähän vuolaasti kyyneleitä vuodattamaan. Jääköön se. Mutta niin, jostain minä vielä uuden sydämeen kiinnittyvän etsin. Nykyisenkin suosikin olen kertaalleen käynyt suutarilla muutamalla kympillä korjauttamassa. Sen verran hyvä se on, että olin pikemminkin tyytyväinen, kun pääsi käyttämään suutarin palveluja ja tukemaan moista osaamista. Mutta olkoon se tuosta vyö-projektista. Kelloista ja kengistä sitten... Mutta tarinat niistä saavat jäädä lyhyeen...

Tilasin alennusmyynnistä Gantin kellon ja siitä postailen ihan saletisti seuraavissa. Se kun on oikeastaan ensimmäinen kelloni aikuisiässä. Olen aina pitänyt niitä jotenkin vanhanaikaisina, mutta tyylikeinona tuo tilaamani on varmastikin aika hieno (ja niin se taitaa kuitenkin olla ihan yleisesti kellojen pitäminen tyylikäs keino tuoda lisää luukkiinsa).

Pitikön minun kengistä vielä kertoa? Vyön mukana tuli sandaalit, joita niitäkin olen etsinyt fiksulla hinnalla vaatekaappiin hellepäiviä odottamaan. Tuntuu hullulta tilata keskimäärin kuukaudeksi kesässä käyttöön tulevat jalkineet ja maksaa niistä itsensä kärsiväksi, kun... ja tässä tulee sitten minun suurta katkeruudenaihettani paasattua: kun kenkiä ei tehdä kestämään paria vuotta pidempään, käytännössä vuottakaan. Minusta tuntuu, että liimatkin valitaan siten, että ne vuodessa alkaa pettämään – oli ne käytössä tai ei. No en tiedä sitten. Siltä se tuntuu . Vaikka titetysti faktakin on se, että, mitä nopeampaa tuote poistuu kierrosta, sitä enemmän tulee tarvetta uusille tuotteille, tässä tapauksessa sandaaleille, joita eräs kirjailija on kaipaillut keväästä alkaen. Nuo, jotka postissa saapuivat, ovat ihan kelvolliset ja kenties ne saapuu joku päivä tähänkin blogiin kuvia koristaan. Olkoon. Vyöt, jalkineet, kellot... Blogipostaus on valmis.

väittää:
Lemmi
2019 4.7.

 
 

Seuraa blogia: Bloglovin’ | theblogjungle