Höynäytetyksi tulemisesta sekä merkkivaatteista

Mies ja Tiger of Oweden:in paita…

Räpsyssä Marc O’Polon:n kauluspaita, mielitietyt These Glory Days:sin housut, Eccon nahkakengät, kirppislöytöläppärilaukku, samoin hattu kirpparilta sekä oikea™ ToS:in vyö…

On tullut tavaksi napata hissin peilistä räpsy reissun vaatetuksesta. On tullut tavaksi (enemmän tai vähemmän) raahautua kahvila Sävyyn kirjoittamaan latten ääreen. On tullut tavaksi ostaa vaatteet reccistä ja uffilta. Ja on tullut tavaksi olla tarkastamatta tuotteen aitoutta. Viimeisimpänä vaatekappaleena reccistä mukaani sattui Tiger of Oweden:in verkkatakki, joka oli kyllä ihan siisti, mutta kaipa se suurin kiksi ja arvostus vaatekappaletta kohtaan nousi kuitenkin siitä merkistä, joka sen olisi pitänyt olla, mutta jota se ei ollut. Nyttemmin, kun tajusi tulleensa höynäyttyneeksi, sitä katselee paidan neulottua T-kirjainta ja tuomitsee itseään, että joo kenties olisi pitänyt pohtia loppuun se ajatus, joka reflektoi, että mitäköhän varten tuo T tuossa on ilman muita ToS:n kirjaimia. Tosin voihan se olla, että kyseinen vaatemerkki on vastaavanlaisen tuotteen joskus tuottanutkin. Tässä tapauksessa laadukkuus vaatekappaleesta kuitenkin puuttuu, ja sitten sitä jälleen reflektoi, että kenties ensi kerralla voisi vaatia merkkivaatteelta laadukasta ulkoasua ja kankaalta arvokasta tuntua eikä vain jotain merkkiä (jota ei siis tietystikään tällä kertaa oikeasti ollut). Sitten tulikin viimein tarkastettua vaatekaappi läpi muiden feikkivaatteiden varalta. Viime postauksen Sandin paidassakin on logon fontti väljempi ja hieman erilainen suhteessa kahteen muuhun (hienommilta näyttämiin logoihin)... että silleen. Se tosin vaikuttaa kuitenkin laadukkaalta.

Aloin asiaa vähän tutkailla. Olen jo aiemmin törmännyt aiheeseen erään sosiaaliantropologin kirjassa, joka käsittelee italian mafian osuutta Napolin vaatetuotannossa. Ja ilmeisesti monet feikkituotteet on tuotettu samoin materiaalein ja jopa osin paremmin kuin oikeat merkkivaatteet, joten on spekuloitava, kuinka relevanttia oikeasti on se virallinen logo tuotteeseen saada. Mutta nyt menee sinällään spekulointi melko kompleksiseksi: loppujen lopuksi merkki on kuitenkin laadun takuu, joten kyllä minä tietysti pyrin jatkossakin aitoja ostamaan, mutta en minä tuosta Sandin paidasta ainakaan ole luopumassa. Tiger of Owedenia tuskin tulen julkisesti kantamaan. Onneksi se oli vain 7€ tappio ja saapahan siitä ihan hauskan tarinan omaavan kotipaidan. Kenties minä kuitenkin kehtaan tänne laittaa kuvan tuosta ToO:n paidasta. Se, joka siitä haluaa tuomita, niin heitelköön itseään kivellä tai jotain sellaista.

Suorien housujen varanto pitää vielä tarkastaa, että onko sitä oikeasti pukeutunut Bossiin ja ToS:iin vai johonkin ihan muuhun, mutta kenties minä en siitä ala kriisiä ottamaan. Hieno vaatekappale on hieno vaatekappale, luki siinä sitten mitä hyvänsä. Niin minä haluan uskoa ja jatkan puuhiani secondhandstoreissa kautta pääkaupunkiseudun...


onnea metsästyksiin
toivoo ja toivottelee:

Lemmi
2019 30.6.

 
 

Seuraa blogia: Bloglovin’ | theblogjungle