#47 sisäpiha

Ote metafiktiivinen kuppi kahvia -sanataidepäiväkirjasta:

Alakulo huutaa pikkupoikana pihalla
pikkulinnut ja suihkulähteet, valon lähteet hiipuvassa illassa
hissillä pääsee ylös asti
alaspääsy, se on toinen asia
naapuri toi hissillä kamat kotiinsa
ja se alakulo
se alakulo vain
pikkulintu käy
suihkuava lähde
hiipuva ilta, sitten hiipuva yö, hiipuva aamu
poika istuu, ei sillä ole huono olla
miettii maailmaa tuhkakupikseen mutta sellaiseksi, johon pitäisi järjestys saada
ja elämä ja jokin suuri idea, kaikki järjestymään sitten, että ei
huutaa kerrostalon pihalla
pikkulintu suihku, lähde
hissillä pääsee kotiin saakka

 
 

otsalla kiusaa kiinteä jomotus, sellainen joka väreilee ja kiusaa, muttei kuitenkaan kerro, mikä on vikana. Tappiot ja tappiot, ottelut, ottelut, yritykset, arvot ja vaatimukset, mitä itselleen asettaa. Tuhahdan ja puhallan syvään. Haikea artisti laulaa haikeana haikeaa lauluaan. Sitten saapuu kitaran näpyttely ääniraidalle, hetken etsivä, latautuva

Pikkulintu huutaa epätoivona sisäpihalla
suihkulähde, pikkupoika
jotain hissistä
jotain tästä hetkestä
kaikki jää vajaaksi ja saavuttamatta
muodoksi, joka ei kiinnity vaikka kiinnittyy kuitenkin
yö laskeutuu lopulta, pikkupoika heittelee pikkukivillä itseään pienempää lintua
haluaisi kertoa jotain, mutta ei vain ole oppinut
istuu joko puistonpenkillä tai vain rakenteeseen, kivetykseen nojaten
haluaisi kertoa jotain, koko maailman, pikkulintu huutaa epätoivona
suihkulähde suihkuaa
hissi veisi kai jonnekkin missä voisi
mutta sekin ajatus sammuu, tarpeet, pyrkimykset, tavanomaisuus, hän on hetkessä pikemminkin, koskaan pääsemättä tuosta eteenpäin, oli hissit tai uudet tuulet, syksy ja muuttomatkat, talvi ja lintujen ruokintapaikat, jotka muruuntuvat lumelle, talipallot ja

epätoivo istuu, nojaa talon kivetykseen, haluaisi huutaa ja kertoa
suihkulähde, kerrostalon kalkkiutuneet seinät,

 

Haluaisin jo jatkaa eteenpäin, en vain tiedä minne. Ja tuo pikkupoika, turhaannus ja pikkulintu, epätoivo, yö ja päivä, jokainen sana, ne vain ja vain ja vain ja vain. Löytää rauhan, jonka menettää yhä uudelleen... haikeana voi miettiä, katkerana, turhautuneena, epätoivossa.

Riittämättömyys,
ja jotain pitäisi tapahtua, mutta mitään ei, epätoivo lentää talon taakse, yö viimein, valot ikkunoissa.

 


Lemmi
2019 24.8

 
 
 

Seuraa blogia: Blogit.fi | theblogjungle | Bloglovin’

Tutustu teoksiini: Sinusta, isäni | Onnesta