Rasismista (kielestä ja identiteetistä)

Ote metafiktiivinen kuppi kahvia -sanataidepäiväkirjasta:

Paistettu kananmuna lämmittää huoneilmaa
maitotörppö, kylmä, hikoilee
rasisti huutaa diskurssilla, jonka on sattunut kuulemaan ja kuulemaan ja lukemaan
tuomiota ja syytöstä
halua muutokseen
thanatos
thanatos kalvava

naislaulaja, sitä minä etsinkin, laulaa hempeästi
leipä tulee syödyksi
maito lämpenee hetken ja palaa kylmään
pakolainen
en tiedä
miltähän sekin tuntuu
omanarvontunne, itseluottamus
hyväksyntä, paheksunta
kuva jostain, jota yritetään vastustaa
romuttuva hyvinvointi
karkaava ja pettävä
syytökset
kananmuna lämmittää huoneilmaa
media kuvaa ja kasvattaa
aika huonosti mutta silti
kuin vanhemmat, joilla on tunne-elämän haasteita
itesilmaisussa, tunteet, ajatukset
kananmuna
maitopurkki
ulkona jokin poraa loputonta poraustaan
joku syyttää ja tulkitsee

naislaulaja
laulunsa viimeisen säkeen haikean
runoilija oman syytöksensä
mutta en minä tiedä
...tunteesta tunteeseen...

aamiaissämpylä kahdella kananmunalla, kasvispihvillä - ja törpöllä maitoa, kylmää

Sain tehtäväkseni kirjoittaa artikkelin aiheesta kieli ja identiteetti. Rasismista sen piti kertoa, näyttää ihminen, näyttää ihminen. Sitä sitten aamiaista eteensä asettaessaan saa idean jostain, kuvan, alluusion jostain, jota ei voi toisin sanoa. Kuinka lämpö liikkuu systeemissä. Kuinka sanat, diskurssit vaikuttavat. Se on jokin fatalistinen idea kenties - periksi antanut. Huudot ja syytökset, ne saavat aikaan lisää huutoa ja syytöksiä. Tosin mikäpä minäkään olen inhimillisyydestä syyttämään. Sitä vain katselee kuin auringonlaskua - jotensakin voimattomana. Yö, kipu, kärsimys, murenevat arvot, mennyt mennyt…

 


sanailee
Lemmi
2019 29.8
aamiaisen jo syötyään

 
 
 

Seuraa blogia: Blogit.fi | theblogjungle | Bloglovin’

Tutustu teoksiini: Sinusta, isäni | Onnesta