Mielen herkkyydestä ja eheytymisestä

Sitä koettuaan henkisen romahtamisen on oppinut pelkäämään mielen herkkyyttä. Ja kun vielä ocd:n ajatuskehät saattavat herätä kiusaamaan, niin on ollut kova työ oppia kohtaamaan sellaisia triggereitä, jotka muistuttavat tästä mielen herkkyydestä. Nytkin erääseen yliopiston tutkimukseen osallistumisestani seuranneesta esittelystä bongasin vaikeita aiheita, ja on jotenkin hätääntynyt olo. Kaipa se on sinällään luonnollista. Monet kavahtavat, kun vaikeammista mielenongelmista puhutaan ja ovat varautuneita, jos sellaista vielä joutuvat kohtaamaan. Pelkoa, huolta, välttelyä, mitä se ikinä onkaan. En tiedä, miten tämä sinällään linkittyy mihinkään. Mutta näin sitä on vieläkin hieman järkyttyneenä, sinällään mitättömästä, sinällään vaan omasta herkkyydestä kohtaamaan maailman tuskaa, kipua, kärsimystä, epäkohtia... Huiskin kärpästä näytöltä ja mietin, miten jaan sen ajatustyön, jota tuli tänne kahvilaan kävellessäni käsiteltyä. Luottamusta sitä yritti etsiä, varmuutta ja varsinkin varmuutta vakauden säilymisestä. Kaipa sitä kukainenkin joskus on ollut heikoilla ja yrittää sitä kokemaansa vältellä. Kaipa se on siitä minulllakin kyse. Pikkuhiljaa sitä oppii luottamaan ja huomaa, että tämä vakaus sinällään pääsääntöisesti pitää, mitä nyt tulee välillä järkytyttyä ja välillä tunteet on vaikea maadoittaa ja rauhoittaa itsensä.

Alan miettimään, miten tämä postaus luetaan. Uskallanko minä oikeasti tällä tavoin tätä omaa elämääni jakaa, omat haasteeni esittää, näyttää herkkyys ja hauraus? No kaiken kaikkiaan sitä on kuitenkin oppinut miettimään ihmismieltä hauraana (vaikakkin joustavana ja mukautumiskykyisenä). Sitä, miten kieli integroituu, miten oppii kuvaamaan sisäistä itseyttään, miten tunteita työstää, mitä kokee sallituksi, mitä välttelee, kieltää, torjuu... Ja sitten jos jotain rikkovaa tapahtuu - väkivaltaa, koskemattomuuden rikkomista, loputonta invalidointia, kiusaa, halveksuntaa, tapaturmia, itsesyytöstä, mitä se ikinä onkaan – ihmisen henkinen hyvinvointi on koetuksilla. Minun koskemattomuuttani rikottiin täysin parikymppisenä ja sitä ennen en ollut löytänyt vakaata elämää - ja sitten sitä alkoi oireilla ja lopulta romahti. Niin kuin hyvin useat - ja vieläkin useammat. Mistä minä olin kertomassa? Mitä minä aloin jakamaan?

Jotenkin minä halusin tämän hetken näyttää tuon pelon ja huolen kautta - tai sen kanssa. Mutta nyt siitä sinällään on jäljellä enää jokin hitunen synkkyys... onko se häpeää, toivottomuutta, alakuloa, onko se tyytymättömyyttä, kaunaa, katkeruutta?... ja se on tässä hetkessä. Vanhuksen leuka junnaa näyttävästi, nyt karhea, käheä ääni vastaa nuorelle tytölle, musiikki, tempo, intensiivinen, kärpänen, mies astuu ovesta ja kysyy: ”ehtiiks ottaa vielä kahvin?” Vakaus on prosessi. Mietin suomaata, kuokkaa, Jussia. Se huvittaa hieman. En tiedä enää mitä kertoa. Sitä näyttää itsestään välähdyksiä, hienoisia syväluotauksia, joissa vilahtaa jokin, mutta jota ei kuitenkaan oikein uskalla tai osaa näyttää. Hälinä yltyy kahvilassa. On reflektoiva olo. Jotain olen jälleen etsimässä, se on jotain balanssia, samalla sopivaa määrää näkyvyyttä, sopivassa määrin altistamista, rohkeutta tulla näkyväksi. Se on suuri prosessi sekin: löytää tie siitä häpeästä pois, johon eksyi: rikkonainen ihminen, pahoinvoiva ja kärsivä, leima. Vanhus lähtee hitaasti tallustamaan punaisessa takissaan. Sitä yrittää parhaansa ja yrittää parhaansa, toivoo onnesta ja hyvinvoinnista, jota on jo, jota ihme kyllä kuitenkin on – kaiken sen kivun ja hädän ja pahoinvoinnin jälkeenkin. En tiedä, jälleen sitä haluaa näistä haasteista puhua. Toisena hetkenä vaieta. Hyväksynnästä kuitenkin on kyse. Se lie luomistyössä mukana. Se on sitä, kun uskaltaa altistua tuomiolle, (jota ei kuitenkaan yleensä saavu) ja haluaa kuitenkin tulla hyväksytyksi, nähdyksi sellaisena kuin on - ja mitä muuta ne tarpeet ovat: hellyys, arvostus, huomioiduksi, kuulluksi tuleminen, turva, luottamus... no joo nyt minä eksyn jonnekkin - ja sitten tästä tutkailusta ulos... … ...

rauhaansa etsimässä:
Lemmi
kahvila Sävyssä
2019 6.8

 
 
 

Seuraa blogia: Blogit.fi | theblogjungle | Bloglovin’

Tutustu teoksiini: Sinusta, isäni | Onnesta