Runosta

Ote metafiktiivinen kuppi kahvia -sanataidepäiväkirjasta:

Tekisi mieli ennemmin hahmotella tämä kuvaksi paperille. Tuo muotokuva puvussa olevasta kaljupäästä, kirjat läjässä, lomittain, hieman kulmittain, kasvi laskeutava kaatuva ruskea-sinisessä ruukussa, lisää kirjoja nyt pystyssä hieman toisiinsa nojaten, mustaa, beigeä, punaista, valkoista. Sitten tuo burgundisen ruskea ikkunalauta niiden alle, ikkuna, rikkinäiset tiilit reunustamaan, valkoiset suorat ylpeästi suoraselkäiset tulovesiputket. Kaktus littein sormin kurottelemaan samaista ikkunaa kohti. Sohva ikkunan eteen, ruskea. Barista kolisuttelee ja remuaa vireisellä jääkaapilla. Iso, iso mies juttelee pienemmälle naiselle ottaen ajoittain leikkisän äänensävyn hieman korkean. Pieni lapsi juoksee vihreässä paidassa vessaa kohti, koputtaa oveen ja kysyvästä toteaa ”isi...”.

 
 

Kirjoitin runon, olin ylpeä siitä. Kävin baarissa nautin siitä. Tapasin uuden tuttavuuden, jolla oli samainen Myers–Briggsin tyyppi kuin minulla. Ison, ison miehen äänensävy palaa, leikkisä ja leppoisa. Latte. Ajatuksia, konteksteja. Olenko eksynyt johonkin, jossa ei voi löytää onnistumista, kun etsin tätä koheesion ja kokemusmaailman rajapintaa, missä nämä hetket näyttäytyvät, kontekstit kohtaavat? Vai pidänkö itsepintaisesti tästä kiinni? Pieni kasvi pikkuriikkisessä harmaassa ruukussa, latte vierellä - valkoinen, kaartuva sydämistä muodostuva, kuvio pinnallaan valkoisessa kupissa. Punertavan ruskea pöytä. Kärpäset, loputon määrä kärpäsiä. Ihmiset huiskuttelevat, heiluttelevat kutittelevia kärpäsiä pois.


Se runo:

Katolla on lokki, jota ei ole
minulla on krapula
en tiedä onko kattoakaan
vaikka join vain kaksi
ensimmäisen ja toisen
puhuttiin
lokki laskeutui katolle, joka saattaa olla,
lokki, jota ei ole - ja se lensi ja lensi niin
ylitti nopeuden, minkä silmät, silmät
pöytä notkui seurallisuudesta
ja hyvästä tahdosta
narsisteja häädettiin ja manattiin
huonot seksuaaliset aktit
tommy, tiger ja michael
ne saivat jäädä, ne sallittiin
mietin lokkia, mutta kenties se saa jäädä
pöytä kaatua kaikesta päättäväisyydestä
ja hyvästä tahdosta
sitten jää katto, joka saattaa olla
ja jossain on onni vai oliko se ovi,
jonka pitäisi viedä

kukaan ei ole hypännyt siltä katolta alas,
jos sellainen on
mietin hyppyjä,
INFJ, maailmanmuuttajat, näkevät
katolta on tie alas, lokki,
minulla on krapula
vaikka join vain kaksi

 

Ja postaus... jotain tästä postauksesta. Maistan tuota lattea. Ja siirrän tämän, hmmm... tänne. Konteksteja kontekstien seassa. Tulkinnat. Ymmärrykset. Kokemus.

 

runonsa kanssa:
Lemmi
kahvila Sävyssä
2019 21.8

 
 
 

Seuraa blogia: Blogit.fi | theblogjungle | Bloglovin’

Tutustu teoksiini: Sinusta, isäni | Onnesta