Tuholaistorjujan linkutuksesta, kellosta, paidasta ja harmaasta läppäristä

Valkoinen nelikulmio, johon syntyy sanat ”valkoinen nelikulmio, johon syntyy sanat” ” valkoinen nelikulmio, jne., tulee kirjoitettua tässä istuessa kahvila Sävyssä evakossa asunnostani, jonne saapui myrkyttäjä bongattuani jälleen turkiskuoriaisia lattialta kiusaa tekemästä. Pirullisia otuksia, jotka eivät ole ollenkaan pirullisia, tai mistäpä minä tiedän. Mutta... Jotain muttaa nyt pitäisi saapua, mutta, jne.. Latte saapuu pöytään kantamana baristan, jolla on jännä musta nahkajäljitelmä hattu, joka ilmeisesti on maksanut 7,50€. Barista juttelee siitä seuraavan asiakkaan kanssa. Kärpänen käy pyörähtämässä. ”...Ja asettuu kattoon”, haluaisin kirjoittaa. Postaus saattaa jäädä köyhäksi ja köykäiseksi, kun on niin väsynyt olo. Lähdin muka puoli kympiksi magneettikuvaukseen, mutta he eivät olleet aamulla saaneet konetta käyntiin. Eivätkä olleet saaneet minua tavoitettua, joten siksi tuli turhaa saavuttua. Kävelin takaisin bussiin ja mietin, että miksiköhän ei alkuunkaan tunnu ärsyttävän ja yritin löytää sitä tunnetta, jonka ajatus olisi: per*na sentään, miksi minua näin pompotellaan, ettekö te tiedä, että minä olen ihminen, joka ei toivoisi itseään näin pompotettavan, ettäs tiedätte, hyvät sankarit, jotka ette ollenkaan ole osallisia harmiini, mutta jotka satutte vain olemaan siinä tiskillä töissä. Ja sitten minä nuokuin bussissa vuoksi kolmen tunnin unien ja tässä minä sitten istun kahvilassa ja mietin, mitä kertoa ja miksi ja kuka minä olen ja miksi minä kyselen tyhmiä tai tällaisia inhimillisiä kysymksiä ja vastaan kysyessäni omiin kysymyksiini. Ja aurinko paistaa ja lämmintä on 23 astetta, ja minulla on pitkähihainen puuvillaneule päällä. Ja pieni tuulenvire hivelee käsivarsiani, ja kulmapöydässä mies mörisee kumeaan ääneen, joku toinen tarkkaavaisena kuuntelee. Mieslaulaja on pehmeä ja hento. Autot kohisee. Naisen ääni sanoo: se just kävi tossa. Kaikki, ihan vain kaikki. Ja juurikin nyt, ei koskaan muulloin, juurikin nyt... … ...

Myrkyttäjän, joka kinkkasi tavalla, joka sai minut miettimään aiheuttaako tuo hänen levittämänsä myrkky hermovaurioita, vuoksi minä joudun olemaan tunnin puoli toista poissa asunnostani. En tiedä, mihin se liittyy? Kenties ihan vain tähän, mitä on olla minä juuri nyt. Siitä kenties on kyse. Nainen möreän miehen seurassa naurahtelee suhisten ja koskettelee hiuksiaan vaikuttuneena ja tulkitsen sen kiinnostunutta huomiota hakevaksi. Sitten taustamusiikista iskee jokin ysärisaundinen biisi kuin suoraan Mark Knopflerin kitarasta, vaikka tuskin siitä on. Jotain minä haluaisin sanoa, jotain, joka riittäisi, mutta en tiedä mihin, joten sellaista ei synny – ja postaus jää tällaiseksi kuin se on. Harmaa kauluspaita käärittyine hihoineen, ruskea nahkahihnainen kello ja harmaa läppäri, jotenkin se niihin liittyy, vaikka en osaa niitä tähän linkittää (tämän kummemmin).

Ja riittämättömyys, siitä riittäisi kymmenen tuhatta sanaa, mutta ne saavat jäädä tämän postauksen mittaiseksi. 399 sanaa, ne riittäkööt.

evakossa:
Kahvila Sävyssä
Lemmi
2019 18.7

 

 
 

Seuraa blogia: Blogit.fi | theblogjungle | Bloglovin’

Tutustu teoksiini: Sinusta, isäni | Onnesta