Itseilmaisusta, blogin teemasta sekä niistä muista aihepiireistä, joita blogi kenties käsitteleekin

2019, 4. kesäkuuta

Verhot (ja valot)

Nyt suuri ja valtava, painava ja otteesta-päästämätön velvollisuudentunne pistää kirjoittamaan tämä postauksen, parissa viikossa tavasta ehtii etääntyä ja mukautua uudenlaiseen lataukseen, tai sitten minä höpisen omiani ja on vaikkapa estynyt olo, toisaalta vähemmän vain kenties sanottavaa, ainahan tosin voi löpistä metafiktiivisesti, kertoa postauksen kirjoittamisesta ja jättää sitten kaiken muun kertomatta, mutta mitä se kaikki muu olisi: arkista, tavoitteellista, taiteellista vai muuten vain sinällään irrelevantteja pyrkimyksiä - vai juurikin relevantteja, sanataiteeseen liittyviä haaveita ja tavoitteita, ajatuksia markkinoinnista, mietteitä tulevasta, siitä hetkestä, kun olen suosittu ja tunnettu, ja minä tulen olemaan, ja jokin iskevä trademark tuohon lauseeseen pitäisi tulla liitetyksi tai jotain, joka tekee siitä faktuaalisen, hypoteesin joka ei voi pettää, kovat tavoitteet, loputtamat, välttämättömiltä tuntuvat, etäiset ja korkealiitoiset kenties, ainakin suuret odotukset siitä, mihin tämä vie, onko tämä tie vai matka, projekti, ura, elämä, kenties, kenties se saa jäädä, kaksituhatta-luvun vaihteen poppisbiisi puhuu rakkaudesta, revityksi tulemisesta, ja se voisi olla jotain, mutta se ei ole, se on jokin sävy, jonka voi tekstiin siirtää, värittää ja maalata, siirtyä ja seurata, mutta se jää ja sitten se hiipuu, aurinko kirkkaana suljettujen verhojen takaa, hien väreily ihon pinnalla, jotenkin nämäkään lauseet eivät toimi, kenties ne saa jäädä, nuo aistilliset ilmaisut, olen jotenkin sanoista kaukana ja ollutkin parisen viikkoa, itseilmaisu jotain ihan muuta, tekoja ja toimintaa, nälkä tuntuu kolkkona, sitten ja jotain sitten ja sitten vielä jotain, mutta nekin jää, on helpompi kirjoittaa kahvilassa, kun on jotain jostain peilata itseä, omista määritelmistä, sosiaalisista aspekteista, sanoistaan, mutta nyt minä en osaa, peili on jossain muualla, ja minä yritän, jotain minä yritän, sekin jää vähän epämääräiseksi, kenties toistaa jotain, joka on tehnyt hyvää, joka on tuonut onnea ja hyvinvointia, jotain joka on palkinnut, josta nauttinut, mutta, ja sitä muttaa ei saavu, asiat menevät eteenpäin - leikkaantuu sitten ajatuksena tähän, kun mietin, että mitä tämä blogi edes käsittelee, vai onko se kuitenkin jotain käsitteellisempää kuin teot ja toimet, vaikkapa kuten eksistenssi ja määre tai vaikkapa kieli ja ajatus tai jotain ihan muuta, kenties ne saa jäädä ja minä siirryn syömään lounasta - klo 17 itseni tarjoilemaa mutta olkoon sekin ja jääköön