Runoteoksesta, toivosta, metafiktiivisesta mainonnasta - ja läsnäolosta kaiken muun ohella

2019, 27. huhtikuuta

kuinka kuvakulma taittuu ja otzit peilissä - ja kuvassa kuva kahvilassa muokatusta kuvasta jne.

Päätin juuri runoteoksen epämääräisyyteen, se kun ei sitten oikein kasvanut täyteen mittaansa, neljä runoa kertomassa epätäydellisyydestä, ei vaan riittämättömyydestä, ei vaan... no jostain ne kertoo ja kenties kuitenkin tulevat osaksi teosta, saa oikeastaan nähdä, voihan se jatkuakin, onhan nyt kevät ja toivoa ilmassa, kahvilan taustalaulajakin on hieman käheän hempeä - ja toiveikas ja haikea samalla, kahvi odottaa tuossa sivullani ja jokin ajatus, joka veisi promoamispuuhiin ja kehumaan erästä onnistunutta tuotetta ja tekemään metafiktiivista mainontaa ja kritisoimaan omia polvia ja kaiken maailman huonoja kenkiä, joita on elämässään joutunut kuluttamaan ja omaa köyhyyttä ja tarvetta ja sitten se puolustelisi tätä, mitä on omata tarve ja omistaa jotain jota voi sponssata (so. sanoja, kieltä, diskursseja, kuvia, ääntä) sitten mietin puutteita ja tarpeita ja sitten minä vain istun tässä ja kuuntelen, kun taustamusiikissa taputellaan käsiä yhteen rytmisesti ja sitten rummut yhtyy komppiin ja sitten se sammuu, hitto vie miksi se siihen sammui, minä juurikin olin vain aistimassa ja kirjoittamassa jossain herkullisessa tilassa, jossa on vain läsnä ja sitten minä mietin tuota arkista ajatustani vaatesponsorista ja ajatukset liitelee ja keskitän katseeni ikkunatuolilla istuvan rouvan heiluvaan jalkaan, jossa on vaaleanpunainen sukka, jossa on tekstiä varren reunassa, kilinää baristan puuhista ja sitten muistoja matkasta tänne, jolloin tein inventaariota siitä, mitä tähän voisi tuoda, ajan puute ja kaiken maailman tekemiset ja editoinnin työläys ja sivunrakentamisen työteliäisyys, sitten kiinnitän huomion siihen, miten minä tulen näkyväksi muille, kun sinisiin lököhousuihin pukeutunut nainen kävelee ohitseni polkkatukassaan, joku praattaa svenskaa ja joku toinen kiittää seuralaistaan seurasta, kävelee tiskille, ja mitä minä yritän sanoa - tai tehdä, mitä minä yritän olla, miksi minä kirjoitan ja mitä tämä on, ja millään näillä kysymyksillä ei ole sinällään mitään merkitystä, vaikka ne tunteita nostattavatkin, lukijoilla ja minulle, hartiat kiristää kauluspaidassa, joku nainen työntää lastenvaunuja kuin silenos kiveään ylämäkeen, (toinen) nainen sanoo tsau-tsau ja kävelee tyhjän kupin kanssa tiskin taa ja sitten jatkaa takaisin kahvilan toiselle puolelle, taustalaulaja jatkaa omiaan, kolinaa, kilinää, latten taideteos on muuttunut kupin pinnalla, jotenkin minä pidän tästä ja tekisi mieli arvottaa, että kaikki on hyvin, mutta se ei ole totta, vaikka siltä tuntuu, ei kaikki ole huonostikaan, jos kaikki edes mitään voi olla, erilliset jutut ja asiat ja vuorovaikutukset, ja sitten kappaleen koosteisen kohdan mukaisesti lähden muka kirjoittamaan jotain kovatempoista liitoa, mutta koosteisuus loppuu antikliimaksiin, ja kopinaa kahvilassa, ja kenties minä sitten isken tuon latten kimppuun