Kuvitelmista, kritiikistä, uhkakuvista, itseilmaisusta ja kaiken kaikkisesta huolesta

2019, 10. huhtikuuta

Näyttöjä näytöllä ja muuta sen sellaista…

Jäänyt melkein viikoksi blogin kirjoittamiset, muutto suoritettu, se voisi olla jonkin listan ensimmäinen suoritus, hyvä elämä ja askeleet onnea kohti voisi olla siinä samassa listassa, jossain imaginäärisessä, kuvaamassa jotain, äh, olkoon, on virinnyt olo, ollut muutaman päivän, miettinyt miten minut koetaan, kun sanani ovat julkisesti esillä, kuka haukkuu ja halveksii, kuka katsoo pahalla ja minkälaista kiusaa saan päälleni, uhkakuvia, jostain menneestä tähän iskeviä, jotain kirjailijuuden premissiä kai, halu tulla kuulluksi, pelko tulla nähdyksi tai jotain sellaista, jääköön sekin, laitoin sivuni kymmeneksi minuutiksi nettiin domainisäädön vuoksi ja olin peloissani, että nyt joku lukee näitä sanojani, jossain, jonkinlaisena, jotain tuntien, jotain kokien, olkoon sekin, mutta minä olin peloissani ja sitä saa sitten käsitellä, että mitä minä konkreettisesti pelkään ja miten se ilmenisi se uhkakuva ja mitä siitä seuraisi, jokin tarve olisi olla vielä piilossa, mutta sen minä aion murtaa, en tiedä onko se murtuva asia se tarve vai piiloutuminen itsessään, että onko sitä sitten peloissaan vaikka onkin julkisesti esittänyt sanansa vai voisiko se olla sitä, että saa rauhan ja voi sitten näyttäytyä sellaisena kuin on ja hyväksyä sen vai onko se jotain ihan muuta, jotain elämänmakuista, hieman ahdistusta, hieman huolta, pelkoakin, toiveita, haaveita, luottamusta, uhh, en tiedä, en osaa sanoa, jokin syvä huoli on jälleen minuun pesinyt, sama kai, joka alkoi tuosta ”sinusta, isäni” -teoksen ulostuottamisesta, sanojen paino, taakka vai jotain ihan muuta, mitä tahansa muuta, jotain vain, epämääräisessä olossa epämääräisiä sanoja, haluaisin päättää tämän harmoniaan, johonkin synteesiin tai katharsikseen, mutta